Suur-Helsingin Valkonauha ry on perustettu vuonna 1928 nimellä KeskiHelsingin Valkonauha ry. Helsingissä toimi jo kaksikielinen Helsingin Valkonauha – Vita Bandet i Helsingfors ry, ja sen rinnalle haluttiin vastaava suomenkielinen järjestö. Yhdistyksen nimi muutettiin Suur-Helsingin Valkonauhaksi vuonna 1961.
Ensimmäisen toimintasuunnitelman alueet olivat nuorisotyö, naisten kansalaisvastuun herättäminen sekä raittius- ja siveellisyystyö. Työmuotoina olivat mm. kerhot, raittiusvalistus, naisten valistaminen uudesta avioliittolaista, esitelmät sekä yhteydenpito naisiin, joita muu yhteiskunta hyljeksi. Yhdistys myös perusti yömajan maalta kaupunkiin muuttaneille naisille.
Vuonna 1961 Suur-Helsingin Valkonauha ry:n vastuulle siirtyi Liisankoti, jonka Suomen Valkonauhaliitto ry oli perustanut kaksi vuotta aiemmin. Liisankodin ensimmäiset asukkaat olivat vankilasta vapautuneita naisia, ja vuodesta 1970 lähtien asukkaiksi on otettu päihdeongelmaisia naisia. Liisankoti muutti 1972 Lauttasaaresta Pakilaan. Ja vuonna 2015 Katajanokalle.
Suomen Valkonauhaliiton puheenjohtajana 1921–35 toiminut Fanny von Hertzen oli Suur-Helsingin Valkonauha ry:n perustajia. Hänen kaudellaan hankittiin liitolle oma huoneisto Liisankadulta, ja tiloihin perustettiin raittiusravintola. Samoihin aikoihin alettiin julkaista Äidin Päivä -lehteä ja järjestää kutsuiltoja naisylioppilaille.